viimeistä viikkoa viedään
Terveisiä edelleen täältä Kanadasta. Kiirettä on pitänyt niin, etten ole edes ehtinyt kunnolla kirjoitella tänne blogiin. Ulkona on ihan pirun kylmä ja mulla hieman kurkku kipeänä. Täytyy toivoa, etten saa flunssaa tai jotain muuta räkätautia. Viimeiset kolme päivää ulkona on nimittäin ollut kamala lumimyrsky. Lunta on tullut hirmuisesti ja se on piiskannut vaaka-tasossa kasvoille niin, että on täytynyt suojautua oikein kunnolla. Tänään onneksi paistaa aurinko ja parempi niin. Kääntämisen laitokselta ovat tänään tulossa Outi, Leena, Lautenbacher ja Gambier yhteen Concordialla järjestettävään konferenssiin. Pelkäsin jo, että heitä on odottamassa täällä kamala lumimyrsky:)
Gradun kirjoittaminen sujuu niin ja näin.. Olen aloitellut jo analyysiosiota, vaikkakin täytyy myöntää, että sen suunnittelu vie melkoisesti aikaa. Tai ei niinkään suunnittelu, vaan organisaatio. Olen huono tuollaisissa asioissa. Uskontotieteen prose edistyy sitäkin nopeammin:) En millään olisi uskonnut, että pystyisin kirjoittamaan prosen analyysiosion muutamassa päivässä, mutta niin olen tehnyt. Laatutakuuta ei kyllä ole, mutta pääasia on että se valmistuu..
Iltaisin olen edelleen tanssinut salsaa ja välillä katsellut elokuvia. Viime perjantaina olimme Erikin kanssa Montrealin kasinolla viettämässä iltaa. Tanssikoulumme paikan omistaja Natacha esiintyi siellä eräässä samba-ryhmässä, jota lähdimme katsomaan. No, pelatessa siinä sitten menikin koko ilta. Huomasin, että kellojen puuttuminen kasinolta on oiva taktiikka saada ihmiset jäämään paikalle koko illaksi. Onneksi emme kuitenkaan pelaanneet yli varojemme, vaan päädyimme nollabudjettiin. Eivät buddhat eivätkä krishnat auttaneet ;) Lauantaina olimme Erikin veljenpojan Alejanron 8-vuotis päivillä. Oli ihana nähdä lapsia taas pitkästä aikaa. Illalla menimme katsomaan Lizetin ja Paulin tanssishowta club 6/49:lle. Ihan kivaa oli, ja illan päätimme kuulusaan montrealilaiseen poutine-paikkaan. Siellä poutineita, siis noita kuuluisia ranskiskasoja nirskuvalla juustolla sekä ruskealla kastikkeella saa paikasta jopa 22 eri laatua! Uskomatonta, eikö totta!! ..mikä turhuuksien turhuus..
Muuten kaikki täällä on todella hyvin. Suhteemme kukoistaa, vaikka tällä hetkellä näyttääkin siltä, ettei Erik voikaan suunnitelmista poiketen tulla toukokussa Suomeen. Ei ainakaan alkukuun aikana, jolloin olin suunnitellut. Erikin passi on nimittäin mennyt vanhaksi ja sen anomiseen menee nykyään jopa 3 kuukautta johtuen tammikuussa asetetusta laista, jonka mukaan kanadalaiset tarvitsevat passin lentäessään usa:han. Toiseksi Erik on hävittänyt kansalaisuuskorttinsa, jota passia anoessa tarvitaan. Sen hakemuksen olemme jo lähettäneet postiin, mutta siinäkin voi kestää kauan, vaikka pyysimmekin "urgent" käsittelyä. Saa nähdä. Olin viime viikolla vaan niin pettynyt kun kuulin asiasta. Erik ei oikeaan latinotapaan voi koskaan hoitaa mitään asiaa ajoissa, joten siinä sitten ollaan. No, päivä kerrallaan edetään. Olenhan ehkä tulossa tänne Kanadaan jo kesäkuun alussa työharjoitteluun. Siihen on kyllä vielä kolme kuukautta, mutta kaipa aika kuluu nopeasti kouluhommia tehden. Onneksi aurinko sentään paistaa keväisesti ulkona, joten siitä saa voimia :) Hali kaikille!!
Gradun kirjoittaminen sujuu niin ja näin.. Olen aloitellut jo analyysiosiota, vaikkakin täytyy myöntää, että sen suunnittelu vie melkoisesti aikaa. Tai ei niinkään suunnittelu, vaan organisaatio. Olen huono tuollaisissa asioissa. Uskontotieteen prose edistyy sitäkin nopeammin:) En millään olisi uskonnut, että pystyisin kirjoittamaan prosen analyysiosion muutamassa päivässä, mutta niin olen tehnyt. Laatutakuuta ei kyllä ole, mutta pääasia on että se valmistuu..
Iltaisin olen edelleen tanssinut salsaa ja välillä katsellut elokuvia. Viime perjantaina olimme Erikin kanssa Montrealin kasinolla viettämässä iltaa. Tanssikoulumme paikan omistaja Natacha esiintyi siellä eräässä samba-ryhmässä, jota lähdimme katsomaan. No, pelatessa siinä sitten menikin koko ilta. Huomasin, että kellojen puuttuminen kasinolta on oiva taktiikka saada ihmiset jäämään paikalle koko illaksi. Onneksi emme kuitenkaan pelaanneet yli varojemme, vaan päädyimme nollabudjettiin. Eivät buddhat eivätkä krishnat auttaneet ;) Lauantaina olimme Erikin veljenpojan Alejanron 8-vuotis päivillä. Oli ihana nähdä lapsia taas pitkästä aikaa. Illalla menimme katsomaan Lizetin ja Paulin tanssishowta club 6/49:lle. Ihan kivaa oli, ja illan päätimme kuulusaan montrealilaiseen poutine-paikkaan. Siellä poutineita, siis noita kuuluisia ranskiskasoja nirskuvalla juustolla sekä ruskealla kastikkeella saa paikasta jopa 22 eri laatua! Uskomatonta, eikö totta!! ..mikä turhuuksien turhuus..
Muuten kaikki täällä on todella hyvin. Suhteemme kukoistaa, vaikka tällä hetkellä näyttääkin siltä, ettei Erik voikaan suunnitelmista poiketen tulla toukokussa Suomeen. Ei ainakaan alkukuun aikana, jolloin olin suunnitellut. Erikin passi on nimittäin mennyt vanhaksi ja sen anomiseen menee nykyään jopa 3 kuukautta johtuen tammikuussa asetetusta laista, jonka mukaan kanadalaiset tarvitsevat passin lentäessään usa:han. Toiseksi Erik on hävittänyt kansalaisuuskorttinsa, jota passia anoessa tarvitaan. Sen hakemuksen olemme jo lähettäneet postiin, mutta siinäkin voi kestää kauan, vaikka pyysimmekin "urgent" käsittelyä. Saa nähdä. Olin viime viikolla vaan niin pettynyt kun kuulin asiasta. Erik ei oikeaan latinotapaan voi koskaan hoitaa mitään asiaa ajoissa, joten siinä sitten ollaan. No, päivä kerrallaan edetään. Olenhan ehkä tulossa tänne Kanadaan jo kesäkuun alussa työharjoitteluun. Siihen on kyllä vielä kolme kuukautta, mutta kaipa aika kuluu nopeasti kouluhommia tehden. Onneksi aurinko sentään paistaa keväisesti ulkona, joten siitä saa voimia :) Hali kaikille!!